Oi oi, tämä on rakkautta. Lakka on täydellinen. Siis muir muir on the wall opi:n "San Fransisco" -kokoelmasta. Tämä näytti tilatessani ihan kivalle, mutta en olisi kyllä arvannut, että tämä ei ole vain ihan kiva. Harmi vaan, kun lakan väriä ei saa vangittua kameralle. Tämä on siis pakko ostaa itselle ja laittaa kynsille, ennen kuin värin näkee. Suosittelen!

Flying south with Ingrid

Pakkohan se oli minunkin, kun kerran muutkin. Hankkia yksi bakteeripöpölakka China Glazen "On the horizon" -mallistosta. Valitsin vähiten ruman. Päädyin flying southiin, koska se oli vähiten kirjava.

Päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla tai oikeastaan kokeilla kahta iskemätöntä lakkaa yhtä aikaa. Niinpä tikkulakan alle päätyi Ingrid. Ihana ruskea. Juuri tällaista ruskeaa olen etsinyt. Tummaa, mutta ei liian tummaa. Tummaa, mutta ei lämpimän suklaista. Helposti levittyvää ja nopeasti kuivuvaa kaunista ruskeaa. Ihan säälitti peittää tämä lakka, mutta peitinpä kuitenkin. Koska olin päättänyt.

Etu- ja keskisormessa on kiiltävä lakka ja nimettömässä ja pikkurillissä mattalakka. Kynnet on näissä paksut möhköt. Lyhensin kynsiä, enkä ehtinyt kummemmin muotoilla, kun ajattelin ehtiä laittaa lakat ennen ekaluokkalaisen koulusta hakua. Paksuutta ehkä lisää myös se, että näissä on pohjalakka, kaksi kerrosta ruskeaa, kolme kerrosta tikkulakkaa, mattalakka ja parissa sormessa vielä normaali päällyslakka. Että mitä niistä nyt tulee? 8 kerrosta.

Sain lakat kynsiin ja lähdin pikkukoululaista vastaan kävellen. Meidän lähelle on laitettu pyörätielle uusi asfaltti. Sellainen tasainen, sileä, tumma ja kiiltävä. Siihen uudelle asfaltille oli tippunut ruskan värisiä havunneulasia. Aurinko paistoi ja oli kerrassaan kaunis syksyinen ilma. Katsoin tietä ja katsoin kynsiä ja tajusin. Eihän nämä ole tikkuja, bakteereita eikä karvoja. Nämähän ovat havun neulasia!

Kivittäkää vain, kun sanon, että taidan sittenkin pitää tästä lakasta. Suunnittelin sitä jo oranssin tai viininpunaisen lakan päälle. En vaan taida ihan heti toteuttaa ideaa, koska näiden lakkojen kanssa minulle tuli muutama muukin lakka ja nyt jo polttelee päästä kokeilemaan muitakin.

Ruffian palkintolakalla

Pääsin rakkaus kynsiin -blogin lakkauskilpailussa jaetulle toiselle sijalle ja arpaonni suosi minua palkinnon arvonnassa. Ja sain ylläripaketin. Odotin pientä yllätystä. Esimerkiksi tarroja tai kynsiviiloja. Yllätyin siis, kun paketin aukaisin. Ensimmäisenä käsiini osui OPI:n purple opolis, jota pitikin päästä testaamaan heti.

Ihana lakka, kerrassaan. Peittää kunnolla ja levittyy helposti. Ja tuo väri. Niin kaunis. Tuollainen tumman pinkin värinen. Sanoisin, että syksyinen pinkki. En halunnut peittää lakkaa paljoa, joten päädyin tekemään ruffian-manikyyrin purple opoliksella ja Vanhatapion mercurylla. (Kuvissa näkyy valitettavasti geelien kasvurajat, jotka ilmestyvät viikossa. Kynteni kasvavat nimittäin kauheaa vauhtia ja ovatkin helposti liian pitkät)

Päätin vielä matata kynnet tuodakseni suuremman eron tuon hopean ja värilakan välille. Ruffian tosiaan erottui näin paremmin, mutta purple opolis oli kyllä kauniimpi kiiltävänä.

Alla vielä kuva palkinnostani kokonaan. Lakan lisäksi paketista paljastui Malu Wilz -käsien kuorinta-aine, mikä muuten on ihan huippu. Meidän perheessä the body shopin suihkugeelejä rakastaa äidin lisäksi kumpikin tyttönen. Ja kynsinauhavoiteita taas ei voi olla koskaan liikaa. Kiitos vielä, Vanquish!

.

Nyt ne yrittää olla mantelit!

Leikin sitten taas geeleillä. Minulla ei ole koskaan ollut "pyöristettyjä" kynsiä. Siis ei mitään ovaaleita; manteleista puhumattakaan. Nyt on. Tai yrittää olla. Aikomuksena oli tehdä pitkähköt mantelikynnet, mutta mallin toteutus olikin yllättävän hankalaa. Mun mielestä talttakynsistä on paljon helpompi tehdä symmetriset. En ole vielä ollenkaan varma, että tykkäänkö näistä muutenkaan. Silmä vaatii kyllä nyt totuttelua.

Se on aika jännä, että näillä on helpompi toimia kuin tasapäisillä kynsillä. Siis minähän en myönnä, että pitkistä kynsistä olisi ikinä missään tilanteessa mitään haittaa. Jos myöntäisin, joku kanssaeläjä saisi hyvän syyn ihmetellä, että miksi sitten näitä pidän. Mutta jos nyt leikitään, että kynnet olisivat joskus hiukan hankalat vaikka koneella kirjoittaessa tai kaulakorun lukkoa aukaistessa. Ehkä kolikon saaminen pois kaupan kärryistä voisi joskus olla hankalaa. Näillä manteleilla nuo ongelmat olisivat sitten pienempiä.

Käytin kynsiin Nailsin nimetöntä ja numerotonta tummaa mintunvihreää lakkaa. Yhteenkään kuvaan en silti saanut vihreää väriä näkyviin. Kynnet näyttävät turkoosilta, mutta eivät ole. Kukat taiteilin ihan itse akryylimaaleilla ja olen huisin ylpeä itsestäni. Nuohan näyttävät kukilta!

Kuvia on paljon, koska otin niitä paljon yrittäessäni saada oikeaa väriä tallennettua.

7-vuotiaan kynsitaiteilijan tekosia.

Minulla on 7-vuotias tytär, joka on ihan hurjan kiinnostunut kynsien laitosta. Neiti jää kaupassa kynsilakkahyllyjen eteen ihastelemaan. Hän tietää tarkalleen äidin kynsilakkakaapissa olevien lakkojen sävyt. Tuurissa annoin tytölle luvan ostaa halpoja lakkoja muutaman ja pitkällisen valikoimisen tulosena sieltä löytyi neljä erilaista pinkkiä tai punaista. Ja nämä oli siis valittu sillä perusteella, että tällaisia meillä ei vielä ole! Ja meillä kuitenkin on lakkoja sellaiset lähemmäs 150.

Tyttö on jo pitkään toiminut äidin ja välillä mummunkin varpaankynsien lakkaajana. Olen tietoinen siitä, ettei pikku-muksuja tulisi rasittaa turhilla kemikaaleilla ja siksi olenkin antanut omat varpaani hyötykäyttöön:-) Joskus tyttö kuitenkin lakkaa myös omat kyntensä ja tätä tapahtumaa edeltää tuntien harkinta parhaista väreistä ja koristeista. Typsy on usein ehdotellut, että josko saisi lakata äidin sormienkin kynnet ja nyt tämä äiti vihdoin suostui.

Ajattelin samalla kokeilla sormien suojaamista liimalla, jotta puhdistus helpottuisi. Neidin lakkaukset eivät kuitenkaan ole innostuksesta huolimatta täysin siistejä, vaan lakkaa saattaa hurahdella kynnen ohikin. Niinpä vetelin pensselillä Erikeeperiä kynsien ympärille.

Annoin liimojen kuivua ja päästin kynsitaiteilijan töihinsä.

Lakkaa eksyi tosiaan ihan reilusti sormien puolellekin, mutta suurin osa sotkuista lähti kuivuneen liiman mukana. Ihan pätevä konsti siis. En nyt kyllä äkkiseltä keksi, että mihin. Vesimarmoroinnissa tuo liimakin varmaan liukennee osittain. Ja jossain liukuvärjäyksessä lienee nopeampaa vain laittaa teippiä suojaksi. Mutta onhan se hyvä tietää, että tällainenkin konsti on olemassa.

Siistin itse lakkaukset ja laittelin pikakuivattajat ja kynnet alkoivat näyttää aika makeilta.

 Neidin omien sanojen mukaan nämä ovat liukuvärjätyt leopardikynnet. Nuo akryyliväreillä maalatut mustat pisteet ovat siis leopardin pilkkuja. Nauroin kyllä, kun tarkastelin kynsiä tarkemmin. Taiteilija ei ollut sitten jaksanut maalata pelkästään abstrakteja kuvioita. Oikean käden etusormestä löytyi tallainen:

 

Onkohan tämä se leopardi itse?

Kunnioitin typsyn työtä olemalla näillä töissäkin päivän! Ja olen sitä mieltä, että nämä on ihanat.
Alla kuva kynsiin tarvituista väreistä.

Laitampa tähän lopuksi kuvan neidin itselleen maalaamat varpaankynnet. Tuolla nysväsi kaksinkerroin kyykyssä itselleen dotting toolilla kukkia!

Suolaa ja pippuria Tuurista

Monen muun kynsiharrastajan tavoin minäkin kävin katsastamassa tuurin kyläkaupan kynsilakkatarjonnan. Eipä ollut kummoinen. Saaliksi sain pari halpaa ja ruman väristä Orlya ja pari w7 -lakkaa. Itse asiassa 7-vuotias tyttäreni viihtyi lakkahyllyillä paljon minua kauemmin.

No, tämä w7:n salt n pepper lakka oli yksi mukaan lähteneistä. Tämä käyttäytyi paljon paremmin kuin mojito. Lakka peitti jo parilla kerroksella ja kuivui kuin unelma. (Lakan poistaminen olikin sitten aivan eri juttu. Lakan mustat pilkut pysyivät kynnellä sitkeästä foliohautomisesta huolimatta. Kaavin ja liotin lakkaa valehtelematta puoli tuntia. Ja niitä pilkkuja oli silti vielä joka paikassa. Itse asiassa olen varma, että niitä putkahtaa esiin vielä ensi juhannuksena jostakin kynsinauhan alta.)

Koska olo tuntuu orvolta pelkästään yhdellä lakalla lakatuissa kynsissä, lätkin päälle parit siirtokuvat. En aluksi osannut päättää, että näyttävätkö nämä kynnet enemmän mustavalkoiselta sammakon kudulta vai joltain koulun vanhalta lattialta. En siis tykännyt. Mutta tovin näitä katseltuani, tykästyinkin. Oikeastaan ne on ihan kivat!

Leikitäänkö, että tuo kissan karva on ihan koristeena tuossa kynnellä?

Mojito

En haluasi vaikuttaa negatiiviselta jäärältä, joka lakkailee kynsiään koko ajan eikä koskaan ole niihin tyytyväinen. Sanottakoon siis, että olisin niin kovasti halunnut tykätä tästä W7:n mojitosta. Tämä kun on ihanan hehkuvan värinen lakka. Mutta. Tämä on niin lirua, että tällä ei siis voi peittää kynsiä. Ihan pelkästään en tätä yrittänytkään. Laitoin kynsille ensin valkoisen lakan ja neljä mojito-kerrosta, eikä se siltikään peittänyt kunnolla.

Leo-pilkkuihin laitoin alle dependin vihreää (357) lakkaa ja näin sain pisteet tehtyä. Yritän muistaa, että jos mojitoon vielä joskus kosken, laitan alle jotain valmiiksi vihreää.

Valitettavasti tämä lakka ei kuivunutkaan. Laitoin neljän epätoivoisen ja kostean kerroksen päälle pikakuivattajaa ja kynnet tuntuivat kuivilta nukkumaan mennessäni. Mutta olivat yöllä ruttaantuneet. Ihan kivan näköisethän nämä olivat. Sen hetken, kun olin saanut kaikki lakkakerrokset levitettyä, mutta en ollut vielä rytännyt näitä. Mutta kuten sanottu, olisin halunnut tykätä näistä!

Niin, en muuten jaksanutkaan kasvattaa kynsiäni hitaasti ja luonnollisesti, vaan tekaisin niihen sittenkin ihan sellaiset millin mittaiset jatkot. En vain osannut olla niillä lyhyillä.